Johtajuusajattelun kehittymisen historiaa

Luennolla kävimme läpi lyhyen katsauksen johtajuusajattelun kehittymisen ja muuttumisen historiasta. Lähtökohtaisesti johtajuus on ilmiönä aina ollut olemassa. Johtajuus nousi kuitenkin esiin vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat elää ryhmissä. Eri aikakausina on ollut erilaisia johtamisteorioita sekä erilaisia oletuksia organisaatioista ja niiden johtamisesta. Eri teoriat ja käsitykset ovat olleet hyvinkin toisistaan poikkeavia. Myös käsitys ihmisestä ja erityisesti siitä, mikä motivoi ihmistä, on ollut eri aikakausina hyvinkin erilainen. Näistä syistä olisikin tärkeää tarkastella johtamiskäytäntöjä ja niiden muunnoksia suhteessa eri aikakausien yleiseen kulttuurikontekstiin. Valtaosa nykyajan johtamismalleista pohjautuu vanhoihin, johtamisen klassisen koulukunnan esittämiin teorioihin. Eri koulukuntien ajatuksissa voi olla hyvinkin paljon eroavaisuuksia keskenään. Eri koulukunnat nojaavat ajatuksissaan erilaiseen käsitteistöön sekä teorioihin. Onkin hyvä huomata, että erilaiset tavat tarkastella maailmaa tuottavat erilaista tietoa.


Historiallisesti johtajuuden ajateltiin olevan luonnollinen, geneettinen ominaisuus. Johtaminen nähtiin periytyvänä ominaisuutena. Koska johtaminen oli periytyvää ei sitä tarvinnut eikä voinut opetella. Periytyvyys myös tarkoitti sitä, ettei johtamista ollut mahdollista opettaa sellaiselle, joka ei johtamista ollut perinyt.

Johtamisteorioiden alkujuuret – teollinen vallankumous

Ennen teollista vallankumousta valta perustui maanomistukseen. Teollistumisen myötä pääomat kiinnitettiin koneisiin ja laitteisiin. Teollisen vallankumouksen voitaisiinkin siis sanoa olleen alkusysäys modernien organisaatioiden sekä organisaatioteorioiden kehittymiselle. Johtajuusajattelu oli hyvin erilainen teollisen vallankumouksen aikaan. Tällöin uskottiin tiukan kurin olevan tärkein asia johtajuudessa. Mitä tiukempi kuri tehtaalla oli, sitä parempi johtaja tehtaanomistaja oli. Teollinen vallankumous loi myös aivan uudenlaisia haasteita johtamiseen.  Toimintojen nopea laajeneminen sekä uusi palkkatyön käsite asettivat haasteita johtamiselle. Myös työntekijöiden osaamattomuus ja kokemuksen puute toivat haasteita johtamiseen. Monelle työntekijälle ruumiillisesta ulkotyöstä sisälle tehtaaseen töihin siirtyminen oli suuri kulttuurishokki, eikä muutos tapahtunut täysin mutkattomasti. Suurin haaste johtamisessa oli kuitenkin tiedon puute; ei ollut aikaisempaa kokemusta tai ymmärrystä johtamisesta.

Klassinen koulukunta – klassiset johtamisteoriat 

Klassisen koulukunnan mukaan johtaminen on ”lainalaista” persoonatonta toimintaa, joka ei riipu johdettavista tai johtajista. Klassiset johtamisteoriat korostavat selkeää työnjakoa, kuria ja tehokkuutta. Näissä teorioissa korostuu hierarkia: esimies suunnittelee työn ja valvoo toteutumista, kun alainen toteuttaa työn. Klassista koulukuntaa edustavat esimerkiksi Max Weber (byrokratiateoria) sekä Frederick Taylor (taylorismi)

Ihmissuhdekoulukunta

Ihmissuhdekoulukunta toi esille sen, kuinka johtamisen tulee perustua sosiaalisille ja inhimillisille arvoille. Ihmissuhdekoulukunta myös nosti esille työntekijöiden motivoimisen ja erityisesti sen, kuinka pelkkä rahapalkka ei motivoi työntekijöitä; sosiaaliset tekijät ovat työntekijöille tärkeämpiä kuin fyysiset. Ihmissuhdekoulukunta nosti myös esille epäviralliset ryhmät sekä näiden ryhmien vallan.

”New genre” -johtajuusteoriat

1990-luku oli johtajuusteorioissa hyvin postmodernin näkökulman aika. Johtaminen nähtiin muoti-ilmiönä, osana organisaatiodiskurssia. Tultaessa 2010-luvulle alkoivat korostua erilaiset johtajuustavat. Näinä vuosina korostuivat esimerkiksi eettinen johtajuus, henkinen johtajuus sekä palveleva johtajuus. Johtajalle tärkeinä ominaisuuksina nähtiin karismaattisuus, visionäärisyys sekä kyky inspiroida. Kaiken kaikkiaan, johtajalta odotettavat ominaisuudet olivat siis muuttuneet suuresti teollisen vallankumouksen ajalta.

Johtaminen tänä päivänä

Tänä päivänä johtamisessa on nähtävillä ihmisorientoituneisuus. Positiivisten johtajuusteorioiden myötä on johtamisessa alettu kiinnittämään huomiota yksilöiden välisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Johtajuusajattelussa tänä päivänä ymmärretään työntekijöiden tärkeys ja työntekijöihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Myös aineettoman pääoman johtaminen on alkanut korostua johtajuusajattelussa. Tulevaisuuden haasteita johtamisessa tulevat olemaan digitalisaation sekä robotisaation merkitys.