Johtamisen perusteet - mitä jäi käteen?

Syksyn 2017 Johtamisen perusteiden luennot on nyt taputeltu, ja on hyvä hetki miettiä, mitä kurssista on jäänyt pienen, ylityöllistetyn ja hyvin stressaantuneen opiskelijan käteen.

Isona plussana kurssista jäi mieleen sen monipuolisuus. Luennoilla ei tarvinnut tyytyä yhden luennoitsijan jatkuvaan jorinaan, vaan luennoitsijat vaihtuivat, ja jokaisesta aihealueesta luennoi siitä parhaiten tietävä henkilö. Vierailuluennot olivat myös hyvä lisä, ja oli erityisen hienoa, että niihin oli myös otettu muutamia vuosia sitten Itä-Suomen yliopistosta valmistunut henkilö mukaan kertomaan, mitä hän on konkreettisesti tehnyt työssään ja kuinka on päässyt siihen pisteeseen urallaan. Vaihtelu ja puhujien mielenkiinto omaan aiheeseensa vaikuttivat myös omaan oppimiseeni ja motivaatioon kuunnella ja sisäistää asia (versus lukioni maantiedon opettaja, joka ilmoitti ensimmäisellä kurssikerralla, että vihaa opettamaansa aihetta, opiskelee psykologiaa päästäkseen eroon maantiedosta ja ”kärvistelläänpäs tässä nyt yhdessä nämä muutamat pakolliset luennot tälle vuodelle”. Katosi muuten omakin motivaatio aika vauhdilla, sori siitä.) Luennot eivät myöskään olleet pelkkää luennoitsijan kuuntelua, vaan opiskelijat pääsivät mukaan keskusteluun ja miettimään omia mielipiteitään ja arvojaan esimerkiksi kalamalja-harjoituksen avulla.

Ainakin oman ryhmäni kohdalla kurssi kehitti myös ryhmätyötaitoja sekä vastuuta ryhmän onnistumisesta. Kirjoitimme kukin vuorollamme blogipostauksia, jolloin ryhmän sopimista aikatauluista ja säännöistä on pidettävä kiinni. Kukaan ei voinut roikkua vapaamatkustajana, vaan jokaisen tuli tehdä oma osuutensa ryhmätyöstä. Blogitekstin kirjoittaminen myös syvensi oppimista luennon jälkeen, kun luennon asioihin joutui palaamaan muutaman päivän sisällä uudestaan ja miettimään niillä käytyjä asioita erilaisista näkökulmista ja omiin arvoihinsa ja ajatusmaailmaansa peilaten.

Yhteiskuntapolitiikan opiskelijana koen, että kurssi ja sen jälkeen tulevat loput johtamisen sivuaineopinnot tulevat hyödyttämään minua työssäni, vaikken vielä tiedäkään, minne päin työelämässä suuntaudun. Vaikken lopulta varsinaisiin esimiestehtäviin päätyisikään, tarvitsee hyvän johtajan taitoja myös arkipäivän elämässä.