Valtaa, Valtaa. Valtaa

With Great Power Comes Great Responsibility

Voltaire? Spider-Man? Winston Churchill? Theodore Roosevelt? Franklin D. Roosevelt? Lord Melbourne? John Cumming? Hercules G. R. Robinson? Henry W. Haynes? Anonymous?

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alkuperäinen lainaus on Ben Parkerilta, mutta kai noilla muillakin tyypeillä jotain meriittejä on. Perinteisesti organisaatiossa ajatellaan valtaa käyttävän johdon, mutta nykymaailmassa, jossa työn luonne on muuttunut, valtaa on valunut takaisin työntekijöille. Nykypäivänä eivät johtajat enää valvo alaisiaan jatkuvasti, pois lukien Pohjois-Korea. Organisaatiot antavat enemmän valtaa työntekijöille esimerkiksi työnsä järjestelyssä, kuitenkin työsuhteen edellytyksenä lainsäädännössämme on tietynlainen alistuminen työnvalvontaan. Tämä toteutuu ehkä siinä, että loppukädessä esimies kantaa vastuun työstä ja hänellä on tietynlainen kontrollointi oikeus alaisiinsa. Kuitenkin yhä edelleen valta tuo mukanaan myös vastuun.

Mitä sitten ovat kulttuuri ja valta? Kulttuuri on jotain, jonka muovaamia me jokainen olemme, mutta samalla me muovaamme kulttuuria. Valta ja politiikka ovat ihmislajille tyypillisiä termejä ja käytäntöjä. Valtaa ja valtahierarkiaa esiintyy myös eläinkunnan keskuudessa, mutta ihmisillä ne sitä esiintyy sekä vallan objektina, että subjektina. On pitkään keskusteltu siitä, voiko ihmistä tutkiessa erottaa vallan merkitystä. Valta itsessään voi tarkoittaa useita eri asioita. Weber määrittelee vallan yksilön kyvyksi saavuttaa omat tavoitteensa vastustuksesta huolimatta. Tämä määrittely tyypillisesti ymmärtää vallan yksilöiden käyttämäksi päämäärätietoiseksi toimimiseksi ja valtaa käytetään suhteessa toisiin yksilöihin. Marxilaisessa sosiologiassa valta määritellään itsenäiseksi toimijaksi, irralleen sen käyttäjistä ja kohteista, mutta tähän määritelmään sisältyy vahvasti talouden ja luokka-aseman merkitykset. Foucault puolestaan esittää vallan irrallisena. Valtaa käytettäessä on kysymys toimijoiden välisestä toiminta- ja vaikutussuhteesta. Valtaa Foucault luonnehtii pyrkimykseksi hallita tai ohjata toisen toimintaa tai päämääriä.  (Helen, 2017, Yhteiskunnallinen hallinta vallankäyttönä) (Abercrombie N., Hill A. ja Turner B., 1986).

Onko kuitenkaan johtajan tarkoitus olla vallan muodollistuma? Nykyajan johtajan tulee olla omalla tavallaan auktoriteetti, mutta samalla innoittaja. Johtajan täytyy pystyä ratkaisemaan valtataistelut edukseen, mutta samalla mahdollistaa luovuus. Pehmeän vallankäyttö on organisaatiolle toivottua ja hyväksyttävää, koska sille antaa legitimiteetin vallankohteena oleva yhteisö. Valta ja vallankäyttö ovat siis kulttuurissamme eräänlaista vuoropuhelua. Käytämme samalla eräänlaista valtaa antaessamme valtaa muille. Valtaa kuitenkin vielä meidän vapaassa maailmassa käytetään eritavoin. Pohjois-Korea on oiva esimerkiksi totalitaarisesta vallassa, jossa vallankäyttö koskettaa joka elämän osa-aluetta. Samoin muistan muutama vuosi sitten, kun erään yhtiön työntekijöille annettiin gps-paikantavat laitteet, jotta esimerkiksi kassalle voitaisiin kuuluttaa lähimpänä oleva henkilö. Internetissä kohu kuitenkin nousi, kun yhtiön väitettiin valvovan gps-laitteilla esimerkiksi työntekijöidensä vessataukoja.